Puolivillain

Hän herää muovisäkistä siivilöityvässä valossa torstaiaamuun. Helsinki on lakannut olemasta, mutta hän ei ole täysin onnellinen. Brasilialainen on kadonnut. Tai oikeastaan se on vain kasvanut umpeen. Kreatiini toimii edelleen.

puolivillain
Name:Claire-Rubenspierre de Javuillan-Lahtinen
Location:Valkeakoski, Finland

Raaputetaan sen ihoa. Kaiken nöyhdän alta paljastuu metallikuori... ei, hetkinen, täällähän on vanha mummo. Kapow! Se juoksi alennuskahvin perään. Mitäs muuta, kuihtuneita kukkia, pieniä post-it-lappuja joka paikassa. Niissä lukee: muista rakastaa.

tiistaina, lokakuuta 24, 2006

Sä teet sen

"Sä teet sen!"
Yliväsyneenä, ajatukset jomottavat pahemmin kuin perkskannikat.
Pane muistiin, rytmikkäästi.

OMg
Oh-laa, hiiliviivaa.

Säteet sen, zen
teet kuutta laatua kulmasohvaa
krutonki patonki kortonki divaani
elostelijoiden maata
hinta taivaassa

Onko tämä malli hintahtava?
Ei, se on edullinen.

Lapset voi laittaa liinavaatelaatikkoon nukkumaan, sanoo myyjä, tavoittelee uskallettua huumoria. Mitä piti mennä panemaan se parturikampaaja paksuksi, olisi ajatellut että ilman kumia tuhertaessa tulee niitä vesseleitä, joiden ruokkimiseksi on myytävä näitä kurjia räteillä verhoiltuja lastulevyn palasia ja rakennettava niille asiakkaan olemuksen perusteella päätellyistä unelmista siivet ja syötettävä ne asiakkaan kultaiset unelmat sille asiakkaalle kultaisella lusikalla tai visalla tai korottomalla maksuajalla nimittäin jos nyt avaa tilin niin vielä tammikuuhun asti ja kotiinkuljetus kaupan päälle.

Laatikon pohjassa, sillä puolella jonne ei ole tarkoitus katsoa
lukee Tero on
mitä Tero on
loppu on sahattu sirkkelissä tasohiomakoneessa
tuntematon, lyijykynä puulle

Näissä paikoissa otetaan kengät pois
kun siveästi testataan kuinka sohvia maataan
rohkeimmat nitisyttävät jousia
pitäisi panna kunnolla malliksi
ja katsoa onko kauden trendin mukainen nojatyynyryväs (joka tuo runsauden ja ylellisyyden tuntua sanoo myyjä jolla on sänki ja vaaleanpunainen kauluspaita)
lennellyt pitkin helvettiä
ja kuinka hyvin se spermatahra lähtee siitä palonkestävältä teflonkäsitellyltä kankaalta (jolla kyllä saa halutessaan verhoiltua myös nojatuolit)
ja kuinka sitkaan tarttuu pesemättömän perseen haju kun apaattinen työtön ukko on istunut keskipaikalla viikon tuijottaen ostoskanavaa villeveturia aapistettä
miettien millä kaikilla helvetin tavoilla sitä
ihminen orjuuttaakaan itseään
että kävisi keskiluokkaisesta
joka kyselee kaupassa kankaista
ja onko tämä suomessa valmistettu ai virossa ai jaa
niin no ei tietenkään tähän hintaan
vaikka ensimmäisenä tarkistaa että jalan alle mahtuu talouspaperirulla piiloon.

perjantaina, lokakuuta 20, 2006

Elo

joulu
helmi

huhti, touko
kesäheinä

loka maalis

tammi

syys, marras

lauantaina, lokakuuta 07, 2006

Elämä on

Elämä on irronnut asiayhteydestään kuin tv-mainokset kauppaamastaan tuotteesta.

Simo Frangén pasteeraa rautatieasemalla, minä anoppia vastassa. Menisi tuokin kotiin ettei tarvitsisi olla huomaamatta sitä.

Mietin kirjamessuille menoa.
Jään kotiin.

Avaan ulko-oven rappukäytävään, istun kynnyksellä baarijakkaralla.

Saan myytyä kolme kokoelmaani. Ne katoavat ulsterin taskuun, leipälaukkuun ja punaiseen muovikassiin kalkkunaleikkeen ja kauramurojen väliin.


Ehdin kauppaan ennen sulkemisaikaa.

Paremmin kuin viime vuoden messuilla: jäin lopulta
tappion puolelle, kun ostin luomuhunajaa.

En kaipaa julkisuutta.
Mitä se on: vaivautuneita yskäisyjä vuolaisiin kehuihin.
On yskittävä sitä sivistyneemmin mitä useampi on kuulolla.

Parasta imartelua on olla ottamatta yhteyttä.
Säästä kaljarahat itsellesi.

Tai osta niillä se kirjani jota et ole lukenut.

tiistaina, lokakuuta 03, 2006

Äiti

Äiti kun mä en jaksa enää puuroo

Äiti en mä tahallaan sitä lautasta
niinku sillon sitä kellarin ikkunaakaa
Muistatsä äiti

Äiti en mä sua tarkottanu

Mä tiedän että sullakin on ollu rankkaa
ku on ollu sellanen äiti ku mummo
enkä mäkää oo ollu aina helppo joo
eikä isäkää eikä Risto

Äiti kuka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee
Niinhän sä aina sanot

Mutta onhan me aina oltu kilttejä
Sä oot sanonu paljon kiltimpiä kun noi muiden kersat
Ikinä kaupassakaan oo tarttenu hävetä

Niin sä oot kertonu


Äiti en mä oo katkera et mä oon saanu solkipäästä

Menihän sen Kalliokosken auton korvaamiseen sun koko kuukauden palkka
Ja sun piti lainata viä Hilkaltakin
enkä mä saanu puoleen vuoteen viikkorahaa
Mut en mä siitä

Nythän me jo nauretaan niille
Seki kun Risto tuli kännissä kotiin
nukku eteisessä sen suojatiemerkin päällä
Muistatsä äiti
Äiti sulla on kauniit harmaat hiukset

Äiti mä en enää jaksanu
Kato kun mä en jumalauta syö puuroo
en oo ikinä tykänny
Äiti en mä tahallani
Äiti sano jotain

Äiti

perjantaina, huhtikuuta 14, 2006

Loppupelit, osa 3

Meinattii ajaa parit tinalot kumoon, kun me karautettiin virastotalon pihalle. Siellä oli vissiin joku sinitakkien torikokous. Vedettiin Honda parkkiin ja liityttiin ihan pokkana joukon jatkoksi, kun siinä näkyi olevan jannuu siviileissäkin vaikka kuinka.

- Ollaan, ollaan pojat nyt täällä pihalla, kun siivoojat on jo vahanneet lattiat. Ne hirmustuu, jos jos me mennään mennään tassuttelemaan käytäville. Kaljuuntunut ukko, pehmeä toimistopulla koetti rauhoitella alaisiaan.

- Tämä, tämä e-ei ole KRP:n asia. Kerros nyt vaan, mikä on totuus, niin päästään asioissa etiäppäin.

Ukko oli selvästi jo kotiinlähtötunnelmissa. Ukko yritti vielä kuulustella Hämäläistä, mutta paskalakit kävivät levottomiksi.


Pari kyttää alkaa taas muksia Hämäläistä. Harjastukka vetää pari kertaa oikein kunnolla pannuun. Verta erittyy vaimeemmmin ku telkkarissa mutta iha varmasti nyt sattuu ja isosti. - - Meil tääl kuule on kyl simmottiset lait, et tää o iha selvä juttu. Sul o tulos elinkautine vankimielisairaalassa, yksi kytistä irvii.

- Eihä nykyään saa kettä hirttäkkä, hehheh, toinen säestää. Pulla juttelee uudestaan Hämäläiselle, mutta hommasta ei tule lasta eikä paskaa.

- Jos ei tuu lähetettä, me valitetaan poliisiylijohtajalle, kyttäkuoro mölisee.


Aikaa oli tuhraantunut. Pontiainen on turhautunut. Tämmönenkin piti vielä tulla, kun oltiin jo lomille lähdössä. Vaimo nostaisi kohta kotona paistin pöytään. Ota tästä nyt selvää. Syytetty ei suostu puhumaan ja alaiset painostaa. Oikeuden olisi kuitenkin tapahduttava, vaikka tämä epäselvä tilanne onkin. Tästähän voi saada huonolla onnella vaikka virkavirhesyytteen.


- Eiköös pojjaat vaan päästetä tää kaveri vapaalta jalalta vastaamaan. Päästään tässä itekkin pyhien viettoon, Pontiainen yrittää. Yhteisymmärrystä ei löydy.

- Hyvä on. Hämäläisen tutkintapöytäkirjaan kirjoitetaan ‘Syytön. Näyttö hajanainen ja epäselvä’. Poliisit protestoivat.
- Minkä kirjoitin, sen kirjoitin, Pontiainen vastaa.


Hämäläinen pakotetaan riisuutumaan kalsarisilleen ja viedään sitten jonnekin sisälle.


Pihalle jääneet poliisit tutkivat Hämäläisen kamoja. Hämäläisen kledjut jäävät myttyyn kuralätäkköön, kun taskuista löytyneistä kamoista syntyy tohinaa. Lainetukkainen kyttä laittaa taskuunsa viisi pientä, valkoista pussia ja heittää tukevalle silmälasipäälle yhden, kuin luun koiralle. Siilitukkainen ottaa iipodin. Silmälasipää sohii pampullaan Hämäläisen niittivyötä. Tuon tynnyrin ympäri se ei mahtuisi ikinä.

- Taidan viedä tän rähinävyön tyttärelle, se vinkaisee, mutta kukaan ei lotkauta korvaansa. Kytät lampsivat naureskellen sisälle.


- Hoidetaan homma että päästään pyhien viettoon, kytistä kommentoi alakäytävässä kulman takana.
- Ei rikota luita, jottei jää ulkoisen väkivallan merkkejä. Kuuluu semmosia lätkiviä ääniä ku kokkiohjelman pihvinpaiston alustuksessa. Lopuks kuuluu semmone iso pehmee lätsäys. Varmasti potkaisivat sitä vielä mahaan.


Oli ollu pitkään hiljasta, kun me katottiin tilanne rauhottuneeks ja hipsitttiin varovasti sellikäytävälle.


Hämäläinen näytti tosi huonolta. Se makas mytyssä sellin lattialla. Miksköhän ovi oli auki? Onkohan ne tulossa kohta takasin. Äspee jäi varmistaan, kun mä menin Hämäläisen vierelle ja ravistin sitä varovasti olkapäistä. Hämäläinen sylki verta, kun mä kohotin sen päätä.

- Anna taskumattis, mä komensin Äspeetä.
- Kiitti, onneks se oli täytetty, Hämäläinen sanoi hiljaa, tuskin kuuluvasti ja hymyili.


Tiskin tyttö oli heti tilanteen tasalla, kun mä marssin sen luo ja kerroin että sellissä makaava kaveri tarvitsee välitöntä sairaalahoitoa.


Perttalan kaverit ne sitten lopulta Hämäläisen kuskas. Se ehti kuolla ennen ambulanssin tuloa. Laiton sen Äspeen taskumatin sitte Hämäliselle mukaan, kun sitä kuskattiin pitkäikkunaiseen farmariin. Joku roska meni silmään. Taskussa oli vissiin paperia. Jotain kovaa siellä ainakin oli. Katos, muovimuki. Näistähän sitä otettiin eilen kuppia. Hyvä että säästyi, näähän on joskus arvokkaita kun pitää laimentaa matskuu kenttäolosuhteissa.

Loppupelit, osa 2

Hämäläisen cooliutta hankalissa tilanteissa ei voi kuin ihailla. Se vastas kylmän rauhallisesti mut sit se sanoi jotain, joka sai meidät kaikki putoilemaan:

- Minä olen. Johan teitä on odotettukin.


Mitä hittoo? Onks Hämäläinen kääntänyt takkinsa? Mitä se läppä eteenpäin menemisestä jiiänee oikein oli? Onks tää väijytys? Mitä Hämäläiselle on maksettu? Ja kuka sen on ostanu? Lähetäänks me kaikki nyt syömään luumukeittoo Ankannokalle? Äspee puki teoiksi kaikkien meidän ajatukset ja tempas yhtä kyttää turpaan.

- Jätkät, iisisti nyt, Hämäläinen rauhoitteli. Sen olemus oli edelleen ylpee kuin jollain itäkulmien parittajalla. Katotaan kortit loppuun.


Kytät oli ihme iisejä. Lyöty jätkä vaan kaivo nenäliinan taskustaa ja piteli nenäänsä. Pari sen viereistä tartuu Äspeehen ja kolmas veti oikean suoran vatsaan. Hämäläinen oikein ojensi kätensä kuin nykänen hyppyrissä, kun pari nuorta sälliä laitto sen rautoihin. Se hymyili meille leveesti, kun sitä lähettiin kuskaamaan. Meistä ei oltu kiinnostuneita. Äspee haukko henkeä.

Hämäläinen vietiin kyttikselle. Äspee ja minä mentiin perässä. Aulaemäntänä oli yks mun vanha hoito. Selitin sille, et pitäis päästä tsiigaa, kun paha saa palkkansa. Se vinkkas meidät huoneeseen, missä inkvisitio kuulemma kokoontui.

Mimmi kylmeni kymmenen astetta, kun se näki Äspeen.
- Etkös sä oo ton äsken tuodun jannun kätyreitä, se kysyi inhotuksen väreillessä äänessä.
- ...tut, kuittas Äspee synkkänä.

Me lähettiin saman tien hipsiin osoitettuun suuntaan, ettei tulis hankalia lisäkyssäreitä.
- Soittele joskus, se huikkasi perään. Väläytin sille leveen hymyn.

Ylipainoinen ylikomisario, tää Kaipainen, oli parhaillaan kuulustelemassa Hämäläistä kun me ehdittiin sen neukkarin oven taakse. Me kuultiin sen kaikuva ääni jo ennen kuin se tenttas Hämäläistä meidän toiminnasta. Huoneeseen oli kätevästi käytävältä semmonen säleverhoikkuna.

- Toiminta on täysin julkista, Hämäläinen selitti kuin joku yritysjohtaja antamassa osavuosikatsausta. Liituraidat vaan puuttu. Kysy meidän asiakkailta. Siellä on 100 prosenttii tyytyväistä jengii. Salassa ei oo tehty mitään.
Yks siannäkönen harjastukkakyttä tempas Hämäläistä turpaan.
- Mieti jätkä vähä kuink esivallal puhutaa.
Hämäläisen pokka piti. Se pyyhki nenän takinhihaan ja sano harjastukalle kirjakielellä:
- Korostan, että seison sanojeni takana. Jos teillä on osoittaa aukkoja tarinassani, kuulisin mielelläni niistä.


Kytät ei kuitenkaan olleet puhetuulella. Ne hajaantuivat siitä jonnekin. Me hilpastii siivouskomeroon, jonka mä olin kattonu valmiiks. Äspee oli jotenkin poissaoleva. Mä sain hoitaa kaiken, ajattelemisenkin. Meillä puutu jalat, mut me odotettii nii kauan, että tilanne ois rauhottunu huomaamattomaan liukenemiseen soveliaaks.


Aulassa mä menin nojailee sen mimmin tekomarmoritiskille. Se sama kyttä, jota Äspee oli tintannu, kulki siitä ohi. Se näki Äspeen ja pysähty.

- Sää oot tutu näköne. Sääks se verit munt turppa siel puistos?
Äspee veti kalpeeks. Saadankohan me sellanen ikkunallinen vai ikkunaton selli?
- Tulik tytöt tekke pahoinpitelyilmotust? Lähtekä ny vittu täält, se sanoi ja jatkoi matkaansa automaattikahvimuki kourassaan.

Sain tiskin mimmin lirkuteltua katsomaan päätteeltään, miten juttu eteni. Kun me oltiin luettu aulan kaikki opastelaput henkilötodistusten hankkimisesta passin tilaamiseen, mimmi kuulutti vaimealla äänellä, mutta voitonriemusesti tiedon: Hämäläistä lähetään viemään nyt heti Saaren juttusille. Koittavat saada vangitsemispäätöksen saman tien.

- Pistä ens perjantaina jotai vähä parempaa päälles, et kehtaa mennä Börsiin, vinkkasin mimmille ulko-ovelta. Se jäi aulaan kahden punastuksensa kanssa.

Varhainen aamun valonsäde leikki Eerikinkadulle pysäköidyn Hondan tuulilasissa. Se näytti muutenkin sopivalta. Tämän kuski ei ollutkaan tyypillinen Hondan omistaja: kun sain veivattua rassin käyntiin, bensamittari nousi terhakkaasti F:ään. Tankki oli täynnä. Kaahattii Martinsillan yli ja käännyttii Itäisel Rantakadulle. Teatterin jälkeen Äspee veti oikeelle ja kiersi talon taakse.

- Hullua, et me ollaa oltu tänää vapaaehtosesti kyttiksellä, Äspee hirnui. Se oli palautumassa omaks itsekseen.


(...jatkuu...)

torstaina, huhtikuuta 13, 2006

Loppupelit

Oltiin jätkien kaa syömäs yhes keskustan ristorantes. Hämäläinen oli koko illan aika omituinen. Se piti puhetta yllä, niinku yleensä, mutta sen läppä oli tavallistakin levottomampaa. Se avautu et se ei meinaa olla enää meidän porukan nokka.

- Tulee uusii jätkii. Jatkatte duuneja vaan iha normaalisti. Saunotte ja roudaatte ja hoidatte keikat. Kyylien suhteen pidetään matalaa profiilia. Ei hankita ylimääräistä huomioo. Paperit pidetään kunnossa. Toiminnan pitää näyttää menevän niiden lakien mukaan.


Meil oli saunaki varattuna sen raflan yhteydes sijaitsevast hotellist. Hämäläinen oli iha isäntää. Se rupes saunottaa meitä, veti jostai sellasen PVC-essun niskaansa ja käski jätkät yks kerrallaa pesupenkille kuurattaviks. Äspee lämpeni:

- Älä sä Jussi vittu rupee mun munii hinkkaamaa. Joku raja.

- Jos haluut olla messis, pidä vaa pää kii. Mahalles. Osa jätkist on sen näkösii, et ei olis nähny harjaa vuotee. Kalsaritki seisoo ittellää.

Hämäläisen omituisiin tempauksiin oli totuttu. Yleensä niissä oli ollu joku järki messissä, jengi hiffas sen vaan vasta myöhemmin. Mut mitä tää ny oli? Alkaaks jätkällä ote lipsuu? Oliks sillä jotai fetissejä? Tossa se kuuraa letti heiluen kummastuksesta vaitonaisia jätkiä ku joku saunottajamatami. Sentään porukan nokka.


Mitähän Hämäläinen oikein aikoo? Safkatessa se oli alkanu pottuilla Joonakselle.

- Äijä aikoo skulaa, vai? Ei vaa näy mitää. Antaa sit tapahtuu ja sassii.

Joonas veti hernee nenää ja lähti nostelee, vaik me oltiin et anna olla. Jatkoista oli turha haaveilla, kun Joonaksen mukana lähti kaikki vielä kuolettamattomat kortit, joilla oli krediittiä.

Äspee koitti olla näppäimillä ja kelas tilannetta otsa rypyssä, olihan se Hämäläisen oikea käsi. Aina kun Hämäläinen nousi pöydästä, nousi Äspeekin. Noustessaan se jo aloitti petinsä petaamisen ruoka suussa:
- Joh hul on tiedoh johai uuhii hojektei, mä oon kyl mehhih.
- Niihin juttuihin ei tarvita apureita, Hämäläinen kuittas tylysti ja alko tylyttää Äspeetä:
- Säkin oot aina menossa pää edellä paskaa, jos mä pyydän mut katotaa vaa, ei mee kauaa nii sä oot vaa musta et kuka v-u toi on. Katotaa vaa.

Äspee meni iha valkoseks ja lyheni kymmenen senttiä. Hämäläinen oli yleensä sopuisa mies, vaikka duunissa olikin tinkimätön. Keskustelu pöydässä lakkas. Me seurattii tilannetta ihan vaiti. Meinaaks se savustaa porukan ulos yks kerrallaan? Hämäläinen käänty saliin päin ja alko selittää käsi housuntaskussa. Vapaa käsi viuhto laajoja kaaria ilmaan. Äspee oli unohtunu tyrmistyksestä seisomaan. Hämäläisen käsi sivalteli välillä melkein sen partakarvoja.

- Kyl te tiedätte, mikä on seuraava siirto näissä bisneksissä. Täytyy laajentua, ettii uusia spotteja. Yks menee edellä ja muut seuraa perässä sit kun reitti on selvä.
- Mut eihän me edes tiedetä, mihin pitää liikkuu, Timpe hihkas.
- Te tiedätte mut. Se riittää teille. Koko toi jengi tuolla ulkona tietää mut, joten se tietää myös teidät.

- Ruvetaanks me vai operoimaan suoraan Pomon kanssa, Virtanen kysyi.
- Mä tiedän Pomon ja te mut. Mä raportoin suoraa sille ja se antaa ohjeet. Kelatkaa meidän projekteja: kaikki on onnistunu iha nappii. Sama meno tulee jatkumaan. Teillä on ohjeet, tiedätte, mitä pitää tehdä.


Hämäläinen piirteli kaaria nyt molemmilla käsillään. Äspee oli istunut, ja nokkamiehemme käveli lattiaan ympyrää kuin joku roope-setä.

- Ajatelkaa, et tää projekti on ollu vähän niinku joulukuusi. Te ootte ollu palloja, jotka hengaa sen kuusen oksis. Jos joku pallo on menny paskaks, ne heitetää menee, eiks je? Te ketä ootte nyt tällä messissä, ootte kaikki kurantteja boltseja. Mut teidän kandee hengaa jatkossakin meikäläisen messissä. Kelatkaa, mitä tehää joulupallolle, joka lojuu jossai roskalavojen lähel? Sitä ammutaa ilmakolla, se tallataa ruttuu tai viskataa hevon kuusee. Ei kannata lähtee sooloilee. Mä oon kattonu, et te ootte okei. Mä oon valinnu teidät hoitaa tätä juttuu. Ja te hoidatte.

Potkuja ei siis ollutkaan tulossa. Ilmapiiri vapautui hiukan. Halonenkin malttoi lakata syömästä ja jäi tuijottamaan Hämäläistä, joka jatkoi:
- Suuri osa jengistä tuolla vihaa meitä ja sitä mitä me duunataan. Mä oon ottanu tähän asti kaiken scheissen niskaan. Jatkossa se tulee valumaan teidän takkiin. Mä vaan vähän varotan teitä, että tiedätte olla skarppina. Ne pelaa niitten säännöillä, me pelataan meidän. Älkää unohtako sitä.


Pöydässä pulistiin. Miks Hämäläinen oikein höpisee tämmösiä? Miksei se puhu suoraan? Meinaako se lähtee litoon vai ei?

- Tuleva projekti on nyt siinä vaiheessa, etten mä voi kertoo enempää. Mut ennen pitkää mä istun pomon offiisissa bootsit pöydällä. Silloin firma on siinä kondiksessa, että konttoreita on joka kulmalla ja te voitte raportoida suoraan mulle.

Pöydässä oli hiljaista. Porukka nyökkäli vaimeasti. Kukaan ei kysynyt mitään. Pikku-Joonas kaiveli tikulla lihanpalaa poskihampaiden välistä. Hämäläinen oli hoitanut laskun jossain välissä, koska kyyppari vain kanteli astiakoreja tiskikoneeseen eikä ollut kiinnostunut meistä.

- Nyt lähetää vetää täältä, Hämäläinen sanoi ja heitti rotsin niskaan.


Ulkona tihuutti. Me tallattiin puhumattoman Hämäläisen perässä yhtenä miehenä bailaavan keskustan pissisten ja viikonloppudensojen ohi, ylitettiin Aurajoki ja noustiin Vartiovuoren puistoon. Siellä oli hämärää, kun liki kaikki lamput oli rikottu. Meidän lisäksi siellä ei ollut ketään. Äkkiä me tajuttiin, että me melkein käveltiin päin mustiin verhoutunutta, pahaenteisen oloista joukkoa. Siitä kuului vaimeaa ketjujen kilinää. Joukon nokkamies sytytti taskarin ja valaisi Hämäläistä suoraan kasvoihin.

- Jussi Hämäläinen, otaksun, se raakkui kireällä äänellä.


Meidän muiden silmät alko tottua hämäryyteen. Jengi ei ollutkaan mustissaan, vaan tummansinisissä. Mä tunsin jotain lämmintä housuissa samalla hetkellä kun mä tajusin: Kyttiä. Ja paljon.

(...jatkuu...)

perjantaina, huhtikuuta 07, 2006

Perverssi

Sinunkin sisälläsi asuu pieni perverssi. Ajattelet sellaisia perverssejä pikku juttuja. Viimeksi ajattelit niitä tänään.
Mielikuvat, jotka tulvahtivat mieleesi juuri nyt. Tarkoitan juuri niitä. No niin, punastuit.

Ajattelit olevasi yksin, ettei kukaan näe, ettei kukaan tiedä, mutta minä huomasin mairean hymynväreen huulillasi.

Olet tuhma, tuhma tuhma, kohta tulee kasvoton iso paha antamaan piiskaa. Kirkas pikkulapsen ääni ilmiantaa sinut, tuohtunut ihmisjoukko vetää sinut torille, ruumiisi paljastetaan ja sinua pilkataan -
(tihentynyttä hengitystä)

validated

Powered by Blogger

Site
 Meter